Jotta voidaan varmistaa, että suostumus on annettu vapaaehtoisesti, suostumuksen ei pitäisi olla pätevä oikeudellinen peruste henkilötietojen käsittelylle sellaisessa erityistilanteessa, jossa rekisteröidyn ja rekisterinpitäjän välillä on selkeä epäsuhta. Tämä koskee erityisesti tilannetta, jossa rekisterinpitäjänä on viranomainen ja jossa on sen vuoksi epätodennäköistä, että suostumus on annettu vapaaehtoisesti kaikissa kyseiseen tilanteeseen liittyvissä olosuhteissa. Suostumusta ei katsota vapaaehtoisesti annetuksi, jos ei ole mahdollista antaa erillistä suostumusta eri henkilötietojen käsittelytoimille huolimatta siitä, että tämä on asianmukaista yksittäistapauksissa, tai jos sopimuksen täytäntöönpanon, mukaan lukien palvelun tarjoamisen, edellytyksenä on suostumuksen antaminen huolimatta siitä, että tällainen suostumus ei ole tarpeellista sopimuksen täytäntöön panemiseksi.
* Tämä ei ole virallinen kuvaus/otsikko johdannolle täällä.
Miksi johdanto-osan 43 kappale on tärkeä GDPR-vaatimustenmukaisuuden kannalta?
Johdanto-osan 43 kappale selventää, että suostumus on pätevä vain, jos se on annettu vapaaehtoisesti. Tämä tarkoittaa, ettei rekisteröidyn ja rekisterinpitäjän välillä saa olla valta-aseman epätasapainoa ja että yksilöillä on oltava todellinen valinnanmahdollisuus. Suostumusta ei katsota vapaaehtoisesti annetuksi, jos se on sidottu sopimukseen tai jos palvelun tarjoaminen tehdään riippuvaiseksi suostumuksesta, joka ei ole kyseisen palvelun kannalta tarpeellinen.